Kun lapsuuden haaveammatista tulee elämäntapa – 45 muistorikasta vuotta Finnairilla

Pienenä tyttönä Katriina, ystävien kesken Kati, katsoi nenä kiinni ikkunassa, kun naapurissa asuva lentoemäntä lähti sinisen pahvilaukkunsa kanssa töihin. Lapsuuden haaveammatiksi hänelle tulikin täten lentoemäntä – liikunnanopettajan ammatin ohella.

Rakkaus asiakaspalvelutyötä kohtaan

Lentoemännän peruskurssin Kati kävi vuonna 1977 ja ensimmäisen lentonsa hän lensi toukokuun alussa 1978, Kööpenhaminaan ja takaisin. 45 vuotta myöhemmin upean uran viimeiseksi lennoksi jäi huhtikuun lopulla lento Heraklioniin ja takaisin. Pitkän uran salaisuudeksi Kati mainitsee vilpittömän rakkauden asiakaspalvelutyötä kohtaan, missä jokainen asiakastapaaminen on uniikki ja tärkeä. ”On pitkälti itsestä kiinni, miten työpäivänsä rakentaa. Kun antaa itsestään, saa takaisin energiaa”, Kati pohtii.

Matkusamohenkilökunnan työstä on tullut elämäntapa ja elämää pitkälle määrittävä tekijä. ”Minun mielestäni tämä on ollut yksinkertaisesti ihana työpaikka. Ei pelkästään ihanat työtoverit, mutta myös ihanat asiakkaat, jotka ovat tehneet työpäivistä ainutlaatuisia. Ja kun miettii, olen ollut melkein puolet Finnairin historiasta täällä! Se on pitkä aika, mutta samalla mennyt kuin siivillä”, Kati toteaa.

Vuosien varrella Kati on kouluttautunut kaikkiin mahdollisiin tehtäviin, mitä tarjolla on ollut: hän on ollut Finnhostess, Service Chief, Assistant Purser, Purser, Chief Purser ja suorittanut myös lähiesimiestutkinnon. ”Kouluttautumiseen kannustan kaikkia, se antaa aina lisää omaan työhön. Kursseilla myös kasvaa ja saa lisäenergiaa ja ideoita, joita haluaa työpäiviinsä tuoda”, sanoo Kati.

Matkustamohenkilökunnan urasta haaveileville Kati haluaa sanoa: ”Olkaa omia itsejänne, luottakaa itseenne, pitäkää hyvää huolta itsestänne ja ihan oikeasti nauttikaa! Tämä on työtä ihmiseltä ihmiselle, jossa kannattaa uskaltakaa ottaa kontakteja asiakkaisiin, sillä he tykkäävät siitä. Viipykää ihmisten luona. Antakaa hyvän kiertää ja välttäkää negatiivista kierrettä.”

Muistoja uran varrelta

Katin työvuosiin on mahtunut monenlaista, mutta mieleenpainuvimmaksi ja samalla myös uran henkisesti rankimmaksi lennoksi on työvuosilta jäänyt mieleen ensimmäinen evakuointilento Thaimaasta Suomeen tsunamin jälkeen vuonna 2004, jonne Kati lähti yllättäen päivystysvuoroltaan Tapaninpäivänä. ”Kotiin palaavilla ihmisillä ei ollut mitään ja moni oli menettänyt omaisiaan.”

Hyvä uudistus vuosien varrelta on toisaalta ehdottomasti ollut tupakoinnin kieltäminen lennoilla. ”Aikoinaan koneen takaosassa sijaitsi tupakkaosasto, jossa olin paljon nuorena töissä, kunnes minusta tuli Assistant Purser ja siirryin töihin koneen etuosaan. Nyt on vaikea edes kuvitella, että lennolla saisi polttaa”, Kati kertoo.

Vaikka moni asia on muuttunut, ihminen ja ihmisen kohtaaminen on silti pysynyt samana. Toisaalta matkustaminen ei enää ole yhtä harvinaista kuin aikoinaan, ja nykyään asiakkaat tulevat lennolle rennommin ja aikaisempaa tietoisempina – myös liituraitapuvut on jätetty kotiin.

Kati on nauttinut eri lennoista tasapuolisesti, ja yhtä tärkeää on ollut työskennellä esimerkiksi Tokion, Frankfurtin ja Ivalon lennoilla. Hieman ylitse muiden nousee kuitenkin Shanghai, jonne Kati lensi yhteen aikaan jopa 3–4 kertaa kuukaudessa ollessaan Airbus A340 -koneen pilottiryhmässä. Kohteesta tuli todella tuttu ja tärkeä ja lennolla työskennelleistä shanghailaisista kollegoista läheisiä monikulttuurisesta työyhteisöstä nauttivalle Katille.

Uransa viimeisen kaukolentonsa Kati lensi juuri Shanghaihin, mistä hän iloitsee. Kohteessa odottivat kolme vuotta sitten tilatut verhot, joita ei koronavuosien vuoksi ollut päässyt aikaisemmin hakemaan. Miehistö antoi Katille kukat ja lennon kapteeni piti kauniin puheen. ”Se oli varmasti yksi urani sykähdyttävimpiä hetkiä”, Kati kertoo liikuttuneena. Paikallinen maapalveluiden virkailija oli myös tilannut paluulennolle täytekakun, josta pääsivät nauttimaan myös businessluokan matkustajat.

Uudet tuulet ja katse kohti tulevaa

Paras oppi Finnairilta on luottamus ihmisiin. Esimiehenä vastuuta on ollut, mutta samalla kaikkeen ei pysty, joten on ollut tärkeä luottaa tiimiin ja kollegaan. ”Mielestäni koko lentoliikenne perustuu luottamukseen: lentäjät luottavat lentokoneeseen ja tekniikkaan, matkustamohenkilökunta luottaa lentäjiin, matkustajat luottavat meihin ja me luotamme toisiimme” Kati pohtii. Samalla työ monikulttuurisessa työyhteisössä on näyttänyt, miten tärkeää kansainvälisyys ja kielitaito ovat nykyajan globaalissa maailmassa.

Vaikka ura lentoemäntänä onkin Katilta päättynyt, työntekoa menevä Kati ei silti aio lopettaa, vaan jatkaa jopa kahta eri työtään. Hän on valmistunut vuonna 2012 sisustussuunnittelijaksi, minkä parissa työt jatkuvat seuraavaksi. ”Minulla on vielä imua työntekoon, töitä on kiva tehdä. Nyt niitä vain tehdään eri tavalla.”

Maailmaa nähneellä Katilla ei ole – ainakaan vielä – tiettyä haavekohdetta maailmalta, vaan hän aikoo nauttia nyt kesästä Suomessa. Matkustamohenkilökunnan urastaan Kati toteaa: ” Tämän kirjan voi paketoida kultaisiin kehyksiin.”

Lue lisää finnairilaisten urista:

• Eri reitti, sama määränpää – näin identtisistä kaksosista tuli Finnairin lentäjiä
• Täältä tulee lentävä Finnair-perhe
• Isä ja poika Finnairin Tekniikan ytimessä
• "Finnairin lentoemännillä oli tärkeä rooli Suomi-kuvan rakentajina" pitkään Finnairilla työskennellyt Arja Torkkomäki kertoo
• Vuonna 1962 Finnairilla aloittanut Liisa Lindgren kokee edelleen olevansa mieleltään lentoemäntä
• Lentoemännästä ja lentäjästä koodariksi – ja toisin päin!