Vuonna 1962 Finnairilla aloittanut Liisa Lindgren kokee edelleen olevansa mieleltään lentoemäntä
Ensin lentoemäntänä ja myöhemmin Finnairin markkinoinnissa työskennellyt Liisa Lindgren muistaa, että 60-luku oli yhtiössä ihanaa, optimistista aikaa. Asiakkaiden tapaaminen ja tiiviit välit kollegojen kanssa tekivät työstä antoisaa.
Liisa Lindgren aloitti vuoden 1962 kurssilla Aerolla, joka otti Finnair-nimen muutamaa vuotta myöhemmin. Kieliopinnot yliopistolla ja opiskelujakso Münchenissa olivat herättäneet kiinnostuksen maailman näkemiseen, ja kieltenopettajan ura Suomessa ei tuntunutkaan parhaalta valinnalta.
- Tuntui, että maailma avautui ja lentoemännän työ 60-luvulla oli ihanaa. Meillä oli aikaa asiakkaille, matkustaminen ei vielä ollut ihan tavallista ja kollegojen kanssa olimme kuin yksi suuri perhe, Lindgren kertoo.
Lentoemännän työ antoikin Lindgrenille mahdollisuuden tutustua uusiin kaupunkeihin. Tutuksi tulivat esimerkiksi Amsterdam, Pariisi ja Zürich.
- Ostosten tekeminen oli yksi työn parhaita puolia, ostimme Gevalia-kahvia Tukholmasta, katkarapuja Göteborgista ja sellaisia vihanneksia Zürichista, joita ei saanut vielä Suomesta ollenkaan.
Mieleenpainuvimpiin kokemuksiin kuuluu Lindgrenin elämän ensimmäinen jalkapallo-ottelu Lissabonissa.
- Veimme Amsterdamista Lissaboniin Ajaxin kannattajia, jotka kutsuivat miehistön mukaan otteluun. En ollut aikaisemmin tykännyt jalkapallosta, mutta siellä tunnelma oli upea. Yö oli tumma, ihmiset elivät mukana ja heittelivät kentälle tomaatteja.
Muutokset tapahtuivat vähitellen
60-luvun nopeasta edistyksestä huolimatta tietyistä perinteisistä tavoista pidettiin vielä kiinni. Lentoemännät esimerkiksi teitittelivät vanhempia emäntiä, ja sinunkaupat tehtiin jokaisen kanssa erikseen.
- Alkuaikoina me myös kannoimme ruoka- ja kahvitarjottimet. Olimme kuulleet, että SASilla käytössä oli tarjoilukärryt, joista me vasta haaveilimme, Lindgren kertoo.
Tarjoilukärryjen saannin myötä lennoilla lisääntyi myös alkoholin myynti, jota varten lentoemäntien piti käydä tullissa laskemassa mukaan otettavat juomat. Myynti ei tässä vaiheessa ollut vielä kovin järjestelmällistä.
- Moni asiakas saattoi antaa maksuksi kourallisen erilaisia valuuttoja sanoen, että eiköhän tässä ole tarpeeksi. Lentoemännän tehtävänä oli ottaa myynneistä saadut rahat kotiin mukaan ja täsmätä tilitys. Jos kassasta puuttui, piti se maksaa itse, mutta toisaalta ylimääräisetkin sai pitää, Lindgren nauraa.
Uudenlaisia haasteita markkinoinnissa
Lindgren jäi lentoemännän työstä pois vuonna 1970 ja sai kaksi lasta. Hän kuitenkin palasi Finnairin markkinointiin, ensin Finnair Clubin tuotepäälliköksi vuonna 1986. Hän siirtyi myöhemmin asiakassuhdepäälliköksi ja on ollut mukana järjestämässä monia Finnairin mieleenpainuvia tapahtumia, muun muassa yhtiön 75-vuotisjuhlia ja sekä Oopperan että Kiasman ennakkoavajaisia.
- Jossain vaiheessa mukaan tulivat myös golf-kilpailut. Ensimmäisissä kisoissa minulta kysyttiin järjestelyistä vaikka mitä yhteislähdöstä ja scramblesta, enkä tietenkään tiennyt mistään mitään. Sittemmin meninkin golfkurssille paikkaamaan tietämystä.
Lindgren jäi työstään Finnairilla pois haikein mielin vuonna 2001. Työuran jälkeen yhteys Finnairiin on kuitenkin säilynyt aktiivisella mukanaololla entisten lentoemäntien Evergreens-yhdistyksessä, jonka puheenjohtajanakin Lindgren on toiminut. Yhdistyksen jäsenet tapaavat vuosikokouksen lisäksi esimerkiksi joululounaiden, teatteriesitysten ja näyttelyvierailuiden yhteydessä.
- Lentoemännät ovat mukavan tiivis ja yhtenäinen porukka. Kun näkee maailmallakin tuttuja, jäädään juttelemaan ja kysellään, missä kukin on lentänyt. Minäkin olen edelleen mieleltäni liikkuvainen lentoemäntä.