Isä ja poika Finnairin Tekniikan ytimessä
Käsillä työskentely on aina ollut Jouni Pääkön intohimo. Lapsena Jouni rakensi ja lennätti lentokoneiden pienoismalleja, ja aikuisena hän on saanut toteuttaa kutsumustaan Finnairin lentokoneinsinöörinä. Unelmien saavuttaminen on vaatinut paljon työtä niin Jounilta kuin hänen pojaltaan Jesse Pääköltä. Nykyään isä ja poika työskentelevät rinnakkain Helsinki-Vantaan lentoaseman hallissa 7, jossa he huoltavat Finnairin lentokoneita.
Jouni Pääkkö oli 15-vuotias peruskoulun yhdeksäsluokkalainen saadessaan oivalluksen. Seistessään opinto-ohjaajansa edessä Jouni ajautui pohtimaan yhtä elämän suurista kysymyksistä: ”Mitä haluan tehdä elääkseni?” Jouni asteli eri ammatteja esitteleviä kirjoja ja esitteitä täynnä olevan hyllyn luo ja nappasi sieltä summamutikassa yhden. ”Sain vastauksen kysymykseeni kuin salamaniskusta”, hän sanoo.
Jouni asui lapsuutensa Haapavedellä. Päivät kuluivat lentokoneiden pienoismalleja rakennellen ja niitä lennättäen. ”Makuuhuoneeni katto oli kokonaan niiden peitossa”, hän kertoo. Kun Jouni yhdeksännellä luokalla veti kirjan hyllystä ja luki siitä sanat "Wihurin ammattikoulu" ja “lentotekniikan koulutusohjelma”, hän kertoi opettajalleen oivaltaneensa, mitä halusi tehdä työkseen. Tämä katsoi Jounia, selvitti kurkkuaan ja sanoi: ”Se on erittäin vaativa ammatti. En usko, että sinusta on siihen.”
Muutamaa viikkoa myöhemmin sama opettaja kysyi, oliko Jouni pohtinut asiaa ja kenties muuttanut mieltään. Hän ei ollut. Niinpä opettaja kirjoitti paperinpalalle ylös kaikki kurssit, jotka lentokonemekaanikoksi ja -insinööriksi pääsemiseksi vaaditaan. Jouni vei paperin kotiinsa ja niittasi sen kiinni kirjahyllyyn, jonka yläpuolella komeili hänen pienoismallikokoelmansa. “Sen jälkeen suoritin jokaisen listalla olevan kurssin”, hän sanoo.
”Vau, hän osaa korjata lentokoneita”
Jounin lentokoneinsinööriksi valmistumisesta on kulunut 36 vuotta. Sinä aikana hän on huoltanut niin Ilmavoimien hävittäjiä, Finnairin laivastoa kuin monien muidenkin lentoyhtiöiden koneita näiden Helsingissä olon aikana. Vuodesta 2012 alkaen Jouni on toiminut Finnair Tekniikassa (Finnair Technical Operations) operatiivisena päivystäjänä. Vielä 1990-luvun lopulla Jouni tuurasi usein paikallisia mekaanikkoja lentoasemilla ympäri Suomen.
Eräänä päivänä hänen poikansa Jesse Pääkkö sai tutun oivalluksen. Jesse ja hänen isoveljensä Samu-Petteri seurasivat usein isäänsä töihin ja katselivat silmät suurina, kuinka hän pesi ja huolsi lentokoneita. ”Muistan miettineeni, kuinka suurilta lentokoneet näyttivät ja kuinka siistiä oli päästä ohjaamoon isäni kanssa”, Jesse kertoo. "Muistan myös katsoneeni isääni ja ajatelleeni: ”Vau, hän osaa korjata lentokoneita, mitä kaikkea hänen täytyykään tietää!” Ne olivat hetkiä, jolloin Jesse tajusi saman, minkä hänen isänsä aikanaan. Myös hänestä oli tulossa lentokoneinsinööri.
Jouni kertoi Jesselle saman, minkä hänen opettajansa oli lausunut kauan sitten; unelman toteuttaminen ei tulisi olemaan helppoa. Eikä se ollutkaan.
Ensimmäistä kertaa opiskelupaikkaa hakiessaan Jesseä ei hyväksytty lentokoneasentajan koulutusohjelmaan. Seuraava hakuyritys onneksi palkittiin. Opiskeluvuosinaan Jesse työskenteli kesät Finnairin Tekniikassa kokemusta kartuttaen.
Lentokoneilla on paikkansa myös kotona
Nykyään Jesse työskentelee isänsä Jounin kanssa Helsinki-Vantaan lentoaseman suurimmassa hallissa numero 7. Siellä Jesse tapasi myös erään toisen tärkeän henkilön, nykyisen vaimonsa Kiira Pääkön. Kiira, joka on koulutukseltaan kone- ja lentokoneinsinööri, työskentelee Finnairin catering-osastolla, joka sijaitsee lähellä hallia 7.
Jessellä ja Kiiralla ei toistaiseksi ole jälkikasvua, mutta jos he joskus saavat perheenlisäystä, yksi asia on varma. ”Tiedän jo, että tulemme rakentelemaan yhdessä lentokoneiden pienoismalleja”, Jesse sanoo. Aivan kuten isä-Jouni teki lapsuudessaan Haapavedellä, ja Jesse sekä hänen veljensä Porvoossa kasvaessaan. ”Yksi rakentamistamme pienistä puukoneista roikkuu edelleen autotallissani”, Jouni hymyilee.