Täältä tulee lentävä Finnair-perhe

Aina kun Markku Kaipainen ja hänen veljensä Asko kuulivat lentokoneen lentävän perheensä maatilan yli, he lopettivat askareensa ja juoksivat ulos katsomaan ja pohtimaan kilpaa, minne kone saattaisi olla matkalla. Sulkavalla, pienessä ja uneliaassa kaupungissa Saimaan rannalla, Markun unelma lentokoneiden ohjaamisesta lähti lentoon.

”En oikein edes tiedä miksi, mutta haaveilin lentäjäksi ryhtymisestä jo pikkupoikana”, hän kertoo.

Markku kertoi ammattihaaveestaan äidilleen, joka rohkaisi poikaansa. Unelmasta voisi hyvinkin tulla totta, jos Markku vain tekisi ahkerasti töitä koulumenestyksen eteen. Pieni poika kuunteli äitiään tarkkaavaisena. Vuonna 1989 Markku aloitti uransa pienessä Finnaviation-lentoyhtiössä, jossa hän lensi Saab 340 -potkurilentokoneita. Yhtiöstä tuli myöhemmin osa Finnairia.

Nykyään Markku lentää Finnairin laajarunkoisia Airbus A330- ja A350-lentokoneita Dohaan, Singaporeen, New Yorkiin ja useisiin muihin kohteisiin.

New Yorkin lentojen yhteydessä on hyvä hetki esitellä Maiju Kaipainen, Markun tytär ja Finnairin porttivirkailija. Maijulla on lukuisia lapsuusajan muistoja vierailuista isänsä työpaikalle, mutta ensimmäistä kertaa hän lensi isänsä kanssa ohjaamossa Helsingistä New Yorkiin noin kahdeksan vuotta sitten.

”Koin tilanteen eri tavalla varmasti siksi, että tiesin isäni ohjaavan konetta”, Maiju sanoo.

Lapsuuden leikit huipentuivat uraan lentokentällä

Kuten Markku, myös Maiju tiesi jo peruskouluikäisenä, mitä hän haluaisi tehdä isona. “Leikimme parhaan ystäväni kanssa usein ”lentokenttää”. Ystäväni äiti työskenteli Savonlinnan lentoasemalla kenttävirkailijana, ja hän opetti meitä tarkistamaan ja hyväksymään lastenliput ja tekemään porttikuulutuksia”, Maiju kertoo.

Kenttävirkailijaleikkien ja aikuisuuden välillä Maija kuuli lukuisia tarinoita kaikista niistä maista ja kaupungeista, joihin hänen isänsä lensi työkseen. Oli itsestäänselvyys, että Maiju seuraisi häntä ilmailualalle. Harkitsiko hän edes muita vaihtoehtoja? ”Joskus ajattelin ryhtyä lentoemännäksi, mutta olin siihen aikaan liian nuori ja liian lyhyt”. Maiju kertoo pysyttelevänsä mielellään taka-alalla, pitävänsä jalat maan pinnalla ja lentävänsä mieluiten huvin vuoksi. Viimeksi mainittu on asia, josta Maiju ja hänen isänsä Markku ovat eri mieltä.

”En pidä matkustajana lentämisestä lähinnä siksi, että se on tylsää”, Markku sanoo. ”On paljon kiinnostavampaa suunnitella reittejä, tutkia sääennusteita ja lentää konetta – varsinkin nousuja ja laskuja”, hän toteaa.

Lentävien perheenjäsenten uusi sukupolvi?

Markku ja Maiju tapaavat toisinaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa saattaa törmätä erääseen toiseenkin perheenjäseneen. Myös Markun vaimo ja Maijun äitipuoli, Maria Kaipainen, työskentelee asiakaskokemuspäällikkönä Finnairin lnflight Experience -yksikössä. Kuten Markku ja Maiju, myös Maria on aina tiennyt haluavansa työskennellä kansainvälisessä ilmapiirissä ihmisten ympäröimänä. Ilmailu ei kuitenkaan ollut lapsuuden kutsumus. "Se tuntui enemmänkin merkiltä", hän sanoo.

”Joku mainitsi kerran, että minusta tulisi loistava lentoemäntä. Kun seuraavan kerran avasin sanomalehden, näin Finnairin ilmoituksen, jossa haettiin matkustamomiehistöä.” Työskenneltyään opintojen jälkeen muutaman vuoden lipunmyyntipisteessä, Maria nousi taivaalle matkustamomiehistön jäsenenä. Ei kestänyt kauaakaan, kun hän alkoi törmätä samaan tuttuun lentäjään.

Seitsemäntoista vuotta ja kaksi lasta myöhemmin horisontissa siintää uusi lentävien Kaipaisten sukupolvi. Pariskunnan 13-vuotias poika, Markus, on jo osoittanut kiinnostusta lentäjän ammattia kohtaan. 14-vuotias Kiira ja isä Markku viettävät yhdessä tuntikausia iPadin äärellä lentoreittejä ja sääennusteita tutkien.

Markku on samaa mieltä kuin hänen äitinsä aikoinaan Sulkavan maatilalla: ”Jos lapset opiskelevat tarpeeksi ahkerasti ja menestyvät koulussa, he voivat tehdä mitä haluavat.” 

Edes taivas ei ole rajana.