"Finnairin lentoemännillä oli tärkeä rooli Suomi-kuvan rakentajina" pitkään Finnairilla työskennellyt Arja Torkkomäki kertoo
Vuosien 1973 ja 2004 välillä Finnairin lentoemäntänä, kouluttajana ja purserina toiminut Arja Torkkomäki kokee, että työvuosista on jäänyt pelkästään antoisia muistoja. Mieleen ovat jääneet niin uusien reittien tuoma maailman avautuminen, valtiovierailut kuin koskettavat hetket matkustajien kanssa.
Arja Torkkomäki aloitti Finnairin vuosikurssilla 1973, kun yhtiö vietti 50-vuotispäiviään. Seuraavina vuosina Finnair kasvatti kokoaan, toi laivastoon uusia konetyyppejä ja avasi uusia reittejä nopeaan tahtiin.
- Ensimmäinen vuosi lennettiin pienellä koneilla, kotimaassa ja Euroopassa. Kun pääsimme 70-luvulla New Yorkiin ja sitten 80-luvulla Tokioon asti, oli se jo todella eksoottista. Jokainen työpäivä oli erilainen, kun työkaverit, koneet ja kohteet vaihtuivat jatkuvasti, hän kertoo.
Kiinnostavuutta työhön toi myös rooli kouluttajana, koulutusesimiehenä sekä rekrytoinnissa. Torkkomäen aloittaessa vuoden aikana valmistui vain yksi vuosikurssi lentoemäntiä ja stuertteja, parhaimmillaan kursseja järjestettiin kahdeksankin vuodessa.
Torkkomäki näkee, että alkuvuosina työnkuvaan kuului olennaisesti myös Suomi-kuvan rakentaminen. Ensimmäisessä luokassa työskentelevät Finn Hostessit toimivat edustusemäntinä suomalaisten suunnittelijoiden luomissa pitkissä asuissa ja Björn Weckströmin rintakoruissa.
- Muistan käyneeni mielenkiintoisia keskusteluja matkustajien kanssa siitä minkälainen maa Suomi on. Työssä piti tuntea myös politiikkaa ja historiaa. Tärkeä osa suomalaisen designin kansainvälistä läpilyöntiä olivat Finnairin lennot Pohjois.Amerikkaan, joilla astioina oli Wirkkalan Ultima Thulea ja tekstiileinä Marjatta Metsovaaraa, hän kuvailee.
Kekkosen valtiovierailulennot eivät unohdu
Torkkomäki on uransa aikana ollut mukana useilla valtiovierailulennoilla sekä tavannut monia merkkihenkilöitä. Presidentti Urho Kekkonen on jäänyt matkustajana hyvin mieleen ja Torkkomäki muistaa hänen käyttäytyneen lennoilla herrasmiesmäisesti.
- Menomatkalla valtiovierailulle Budapestiin mukana kulki presidentin astiasto, jonka rikkoutumisesta hänen hovimestarinsa oli hyvin huolissaan. Paluulennolla jouduimme säilömään vierailun metsästysretken saaliin, linnut ja muut eläimet, matkustamon takakeittiön viereen verhon taakse. Kekkonen sai vierailultaan myös valtavia kukkalaitteita, jotka hän lahjoitti meille emännille.
Päämiehen viimeinen vierailu lennolle oli Torkkomäelle järkytys. Kekkonen oli jo sairas ja huonossa kunnossa, vaikka asia ei vielä ollut yleisessä tiedossa.
- Tästä ei silloin saanut puhua ja otimme vaitiolovelvollisuuden hyvin tosissamme.
Torkkomäen mukaan myös Alankomaiden kuninkaallisten lento on ollut mieleenpainuva.
- Kuningatar Juliana oli todella karismaattinen ja välitön. Hän oli myös intohimoinen tupakoitsija ja tehtäväni oli tuoda hänelle tupakkatarjotin heti lennon alkuun. En kuitenkaan ehtinyt paikalle, kun hän oli jo sytyttänyt. Teimme myös virheen, kun niiasimme hänelle. Jälkikäteen hovineiti kertoi meille närkästyneenä, että niiaaminen on heidän hovissaan kiellettyä, hän nauraa.
Jännitystä, vastuuta ja kohtaamisia
Uran jännittävimpiin kokemuksiin Torkkomäellä kuuluu ensimmäinen lento Pekingiin, kun kaupungissa olivat meneillään opiskelijamielenosoitukset Taivaallisen Rauhan aukiolla. Kaupunkiin asetettiin nopeasti ulkonaliikkumiskielto, kaduilla näkyi sotilasajoneuvoja ja puhelinyhteydet Suomeen olivat epävarmat. Hotellissa yöpyneelle miehistölle aika oli epävarmaa.
- Yhä enemmän ulkomaalaisia lähti ympäriltä evakuointilennoilla, mutta Suomen ulkoministeriö halusi nukkua vielä yön yli. Lopulta lähdimme vuorokautta suunniteltua aikaisemmin evakuointilennolla. Vaikka sinivalkoiset siivet ovat aina olleet minulle tärkeät, koskaan en ole ollut niiden näkemisestä yhtä onnellinen.
Koskettavana hetkenä Torkkomäki muistaa lennon, jolla oli mukana amerikkalainen pariskunta, joka oli juuri adoptoinut kaksi lasta Siperiasta. Suu- ja kitalakihalkioista kärsivät lapset olivat pääsemässä uusien vanhempiensa kanssa paremman avun piiriin, ja tuoreet vanhemmat olivat ikionnellisia lapsistaan.
- Kun vietetään kahdeksan tuntia eristyksissä metalliputkessa, tapahtuu väistämättä kohtaamisia. Itse ajattelenkin aina, että kaikki matkustajat ovat tavalla tai toisella erikoismatkustajia. Eikä tätä työtä myöskään jaksaisi kymmeniä vuosia, jos ei olisi kiinnostunut ihmisistä.
Nykyään Torkkomäki on matkailuyrittäjä ja näkee, että Finnair antoi hänelle nykyiseen työhön hyvät eväät kohdata ihmisiä ja erilaisia tilanteita. Finnairilta lähteminen oli pitkän harkinnan tulos ja todella haikeaa.
- Hyvästelin viimeisellä matkallani Bangkokin hotellin kauniit verhotkin ja ajattelin, että ne näe teitä enää. Olin todella unelma-ammatissani.
