Ystävyyden juhlaa Finnairilla: Kun työkaverista tuli sydänystävä | Finnair Suomi
Haastavat sääolosuhteet Helsinki-Vantaan lentoasemalla aiheuttavat häiriöitä lentoihimme 21.11.2024.
Blue Wings -tarinat

Ystävyyden juhlaa Finnairilla: Kun työkaverista tuli sydänystävä

Tervetuloa tutustumaan Finnair-tiimiin! Ystävyyssuhteita syntyy läpi elämän, niin päiväkodissa, opinnoissa, harrastuksissa kuin työpaikoillakin. Finnairilla on noin 5 200 työntekijää ja pitkiä uria, joten mukaan mahtuu myös lukuisia ystävyyssuhteita. Tässä artikkelissa finnairilaiset kertovat, miten he löysivät parhaan ystävänsä töistä.

Lentävät “unikkosisarukset” Mandi ja Jenni

Mandi Honkaniemi ja Jenni Sinkkonen tutustuivat töiden parissa vuonna 2017. Jenni oli aloittanut työt Finnairin matkustamohenkilökunnan jäsenenä vuonna 2015 ja Mandi vuonna 2017. Kollegoiden ensikohtaaminen ei yllättäen tapahtunut suinkaan lennolla, vaan muotinäytöksessä.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla keväällä 2017 järjestetyssä muotinäytöksessä esiteltiin Finnairin matkustamohenkilökunnan virkapukuja kautta aikojen virkapukujen 70-vuotisjuhlan kunniaksi. Tapahtumassa Mandi edusti vuoden 1975 virkapuvussa Jennin esitellessä vuoden 2011 virkapukua. Mandi muistaa hyvin ensivaikutelman.

”Koin saman tien, että Jenni on minun tyyppini. Ujouteni kuitenkin esti vielä siinä vaiheessa oman yritykseni tutustua paremmin”, Mandi muistelee.

Finnairilla on yhteensä noin 2 000 matkustamohenkilökunnan jäsentä. Ei siis ole itsestäänselvyys, että monivuorotyössä osuisi kohdalle samat lennot kaverin kanssa. Yhteisiä työvuoroja Mandille ja Jennille sattui kaksi ja molemmat niistä suuntautuivat Chicagoon. Yhteys syntyi heti ensimmäisellä yhteisellä lennolla.

”Yleisesti ottaen kaikki matkustamohenkilökunnan jäsenet ovat tosi mukavia ja samanhenkisiä, mutta Mandilla ja minulla oli heti jotain erityistä ja meillä synkkasi vielä paremmin kuin muiden kanssa”, Jenni muistelee.

Työkaverit tutustuivat yhteisen lennon jälkeen ja ystävyys syveni, yhdistävinä tekijöinä löytyi muun muassa musiikkimaku ja teemajuhlien järjestäminen.

”Olemme molemmat perheissämme ainoita lapsia ja Mandista on tullut minulle kuin sisko, unikko, kuten toisiamme kutsumme”, Jenni tunnelmoi.

”Olemme ainoina lapsina perheillemme uniikkeja, siitä siis tämä unikko-lempinimi. Jenni on mun rakas unikko”, Mandi selventää.

Taivaalta toimistotöihin

Toisella yhteisellä lennolla vuonna 2022 ilmassa oli myös haikeutta, sillä se jäi ystävysten viimeiseksi yhteiseksi työlennoksi Jennin siirtyessä matkustamosta toimistotöihin.

Ilmailualaa Jenni ei suinkaan jättänyt, vaan toimii nykyään Finnairin Revenue Management & Pricing -yksikössä Leisure Sales & Development Managerina. Jenni siis vastaa matkanjärjestäjien kiintiöiden myynnistä ja heidän operaationsa kehittämisestä. Haikeuden lisäksi ikimuistoisia hetkiä työystävien viimeiselle lennolle tarjosi turbulenssi.

”Menomatkalla oli paljon turbulenssia ja tästä seurannut keinuva olo jatkui vielä illalla kohteeseen päästyämme. Seuraavana päivänä kävimme shoppailemassa ja vietimme yhdessä aikaa kahdestaan nauraen ja nauttien. Olin onnellinen, että Mandi oli siellä kanssani jakamassa viimeisen kaukolentoni matkustamohenkilökunnan jäsenenä”, Jenni muistelee.

Vaikka Jennin vaihtoi työroolia, ei ystävyys siitä hetkahtanut. Nykyään Jenni ja Mandi ovat yhteydessä lähes päivittäin ja erilaisten aikataulujen sovittamisessa auttaa läheiset osoitteet.

”Jos en kylään asti ehdi, niin ainakin puolessa välissä kotimatkaa sitten tavataan ja parannetaan maailmaa”, Mandi kuvailee.

”Onneksi myös puolisomme tulevat hyvin toimeen keskenään, niin yleensä on aika helppoa sumplia yhteistä aikaa”, Jenni jatkaa.

Sydänystävyydestä kertoo muun muassa se, että Jenni toimi Mandin kaasona hänen häissään kesällä 2023. Siinäpä olikin ystävyksille varsinaiset teemajuhlat järjestettävänä.

”Jenni oli vuosi sitten kaasoni, ja voi pojat, hän kyllä hoiti kaiken! Jenni on upea, iloinen ja kannustava. Tiedän, että Jenni on aina tukenani. Ei ole enää asioita, joista emme voisi puhua”, Mandi hehkuttaa.

Jenni puolestaan kuvailee Mandin parhaiksi puoliksi empaattisuuden ja positiivisuuden: ”Mandi tuo mukanaan iloista energiaa tilaan kuin tilaan ja hän ajattelee aina muiden parasta. Mandi on luotettava ja kannustava ystävä, jonka koen antavan valtavasti energiaa muille vain olemalla oma itsensä. Erittäin kaunis ihminen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olen niin ylpeä siitä, millaisen ystävän, unikkosiskon, olen saanut elämääni aikuisiällä.”

Alena ja Clemens: Uusi kotimaa – uusi ystävyys

Aina ei tarvitse työskennellä samassa Finnairin yksikössä saadakseen ystäviä. Matkustamohenkilökunnan jäsen Alena Heiska-Kaliskálla ja Revenue Technology Manager Clemens Thielillä oli hieman erilainen alku heidän ystävyydelleen.

He eivät ole koskaan tehneet töitä yhdessä, mutta heillä on kuitenkin samat kiinnostuksen kohteet. Kaverukset tutustuivatkin Young Finnair -harrastekerhossa vuonna 2020. Kerho tuo yhteen kollegoita Finnairin eri yksiköistä ja järjestää monenlaisia tapahtumia, jotka auttavat finnairilaisia tapaamaan ja tutustumaan.

"Olen Young Finnairin hallituksen jäsen. Tapasimme keskustellaksemme ideoista, joita Alena oli ehdottanut meidän tulevalle toiminnallemme. Ensimmäinen vaikutelmani Alenasta oli, että hän on hyvin eläväinen persoona, jolla on paljon intoa elämään ja hänelle tärkeisiin asioihin", Clemens muistelee.

Alena muistaa vaikuttuneensa Clemensin saksalaisesta täsmällisyydestä ja siitä, kuinka hyvin hän oli kaiken järjestänyt.

"Minuun teki vaikutuksen hänen ammattitaitonsa, vaikka kyseessä oli vapaa-ajan toiminta. Hän vaikutti hauskalta ihmiseltä ja hän hymyili puhuessaan", Alena muistelee.

Tukea vaikeina aikoina

Valitettavasti harrastekerhon tapahtumat peruttiin koronaepidemian takia vuonna 2020. Alenan ja Clemensin välinen yhteys kuitenkin säilyi. Alena oli vuonna 2019 muuttanut Suomeen Keski-Euroopasta Finnairin matkustamohenkilökunnan koulutuksen vuoksi, joten uusi ystävyyssuhde oli kullanarvoinen. Ulkomaalaisena Suomessa eläminen yhdistää heitä: Clemens on kotoisin Saksasta ja aloitti Finnairilla vuonna 2018.

"Koska meillä ei kummallakaan ollut paikallista tukiverkkoa, aloimme tukea toisiamme", Clemens kuvailee.

"Kun muutat uuteen maahan, aloitat elämäsi alusta. Ystävien saaminen aikuisena ei ole helppoa. Olen etuoikeutettu, että saan kutsua Clemensiä ystäväkseni”, Alena kuvailee.

He ovat molemmat sitä mieltä, että korona-aikana heidän ystävyytensä syveni entuudestaan.

"Meillä molemmilla oli tarve saada elämäämme joku, joka ymmärtää ja käy läpi samoja asioita. Korona-aika oli yksi elämäni vaikeimmista ajoista, ja Clemens oli tukenani, kun tunsin oloni alakuloiseksi. En tiedä, missä olisin tänään, jos emme olisi tavanneet. En usko, että hän täysin ymmärtää, kuinka paljon hänen ystävyytensä merkitsee minulle", Alena herkistyy.

2024 – perhejuhlien vuosi

Henkilökohtaisesti vuosi 2024 on ollut Alenalle suuri vuosi. Hän meni naimisiin tammikuussa ja sai lapsen maaliskuussa. Alenan ja Clemensin ystävyyden merkitystä korostaa se, että Clemens oli läsnä Alenan intiimissä perhejuhlassa.

"Clemens oli yksi todistajistamme erittäin pienissä häissämme ja vitsailemme, että hän maksoi ’häävastaanottomme’. Me kaikki neljä menimme hakemaan lämmintä juomaa ja kakkua kahvilasta, jossa olin tavannut ensimmäisen kerran mieheni. Clemens halusi maksaa laskun", Alena nauraa.

Clemens myös piti Alenan tyttövauvaa sylissä, kun vauva oli vasta alle viikon ikäinen. Alena sanoo olevansa erittäin kiitollinen siitä, että heidän ystävyytensä on säilynyt läpi eri elämänvaiheiden.

"Olemme tukeneet toisiamme elämän ylä- ja alamäissä, monissa eroissa ja särkyneissä sydämissä, onnellisissa hetkissä, kauheissa treffeissä, pimeissä talvissa ja hauskoissa kesissä. Arvostan sitä, kuinka luotettava Clemens on. ’Sanansa mittainen mies’, voisi sanoa. Clemens on aina valmis auttamaan ja tekemään mitä tahansa helpottaakseen asioita ihmisille, joista hän välittää”, Alena kertoo.

"Arvostan Alenassa eniten sitä, että hän huolehtii ympärillään olevista ihmisistä. Hänen avoimuutensa auttaa minua, kun olen allapäin. Olen melko introvertti ihminen, ja Alena on se, joka vetää minut ulos kuorestani aina silloin tällöin", Clemens puolestaan kuvailee.

Maiju ja Sirja – vaivaannuttavan hiljaisuuden kautta sydänystäviksi

Maiju Kaipainen ja Sirja Engström tutustuivat Helsinki-Vantaan lentokentällä asiakaspalvelutehtävissä. Maiju oli aloittanut työt Finnairin porttivirkailijan tehtävissä vuoden 2011 alussa ja Sirja noin puoli vuotta Maijun jälkeen.

Toisin kun voisi kuvitella, jäi Sirjan ja Maijun ensimmäinen työvuoro mieleen ystävystymisen sijaan vaivaannuttavan hiljaisuuden takia. Yleensä eri rytmissä porttivirkailijoina töitä tehnyt kaksikko päätyi lopulta saman lähtöselvitystiskin taakse. Tosin Rodokselle suuntaavia matkustajia saatiin tällä kertaa odotella tavallista pidempään, joten kollegan kanssa jutustelulle olisi ollut aikaa.

”Mietin siinä, että mikä ihmeen tyyppi tuo on, ei meillä ole mitään puhuttavaa. Mitähän tässä nyt keksisi”, Maiju muistelee.

”Minä mietin myös, että pakko nyt on jotain aihetta keksiä, mistä puhua, eikä istua vain tuppisuina. Jossain vaiheessa keksittiin sitten keskustella niinkin varmasta aiheesta kuin matkustamisesta”, Sirja nauraa.

Tie ystävyyteen koirien kautta

Vaivaannuttavan työhetken jälkeen seuraavassa yhteisessä työvuorossa jäänmurtajana toimi keskustelu lemmikeistä. Kävi ilmi, että molemmilla on koiria. Maijulle ja Sirjalle sattui sopivasti samanlainen työpäivä, jossa oli päivän vuorojen välissä pidempi tauko.

”Maijulla on chihuahua ja minulla kaksi mäyräkoiraa. Tauon aikana keksimme mennä katsomaan koiriani”, Sirja muistelee.

”Siinä koirien kanssa touhutessa ystävyys alkoi kunnolla, yhtäkkiä vitsiä vain tuli ja tuli ja tuntui, että olen tuntenut Sirjan aina. Olenkin aina sanonut, että Sirja on sellainen kävelevä viihdejärjestelmä, hänen kanssaan on niin helppo keskustella”, Maiju jatkaa.

Koiravierailun jälkeen yhteydenpito jatkui, vaikka Maijun puurtaessa aamuvuoroissa ja Sirjan iltavuoroissa ei yhteisiä työvuoroja osunut niin usein kohdalle.

”Välillä naureskelimmekin sille, että meitä ei varmasti laiteta samoille porteille töihin. Eihän siitä työnteosta tulisi mitään, kun minulla vain suu kävisi”, Sirja nauraa.

Kuinka ollakaan muistorikas yhteinen työhetki liittyykin juuri sosiaaliseen tilanteeseen. Tuolloin Maiju ja Sirja sattuivat yhdessä töihin Ivaloon suuntaavan koneen lähtöportille.

”Koneeseen oli menossa vain noin 70 matkustajaa, joten kaiken luulisi sujuvan sutjakkaasti. Jäimme kuitenkin portilla juttelemaan mukavan jatkomatkustajan kanssa niitä näitä. Sitten yhtäkkiä havahduimme siihen, että koneen purseri soitti ja ihmetteli, että ketä me vielä oikein odotellaan. No sitä jatkomatkustajaa, jonka kanssa olimme jääneet suustamme kiinni”, Sirja nauraa.

”Siinä vaiheessa koneen lähtöön oli enää noin 15 minuuttia aikaa. Meinasimme sitten saada seurustelullamme koneen myöhästymään, vaikka piti olla nopea ja helppo 70 matkustajan koneeseen nousu.”

Ystävyys säilyi vaikka työrooli muuttui

Huhtikuussa 2022 oli kuitenkin muutosten aika, kun Sirja siirtyi uuteen rooliin Finnairin sisällä. Nykyään Sirjan työskentele Finnairilla Planning Specialistina, hän siis tekee tekniikan yksikön työvuorosuunnittelua.

”Ystävyyden muuttuminen työpaikan vaihdoksen myötä ei hirvittänyt minua ollenkaan. Toki ehdimme olla samalla työpaikalla kymmenen vuotta, joten kyllä yksi osa minua lähti Sirjan mukana”, Maiju muistelee.

Monen tuntien puhelujen lisäksi kaverukset ovat vapaa-ajalla muun muassa matkustaneet paljon ja tukeneet toisiaan myös korona-aikana.

”Välillä puhelimessa saattaa yhtäkkiä mennä kolmekin tuntia. Meidän mieleenpainuvin reissu on varmasti ollut matka Japanin kautta Tahitille, Maiju tunnelmoi.

”Sirjan kanssa onkin helppoa lähteä matkalle, sillä hän on niin suunnitelmallinen. Erittäin luotettava ystävä ja niin hyvää seuraa, tylsää hetkeä ei tule ollenkaan”, Maiju hehkuttaa.

”Olen Maijun kanssa jakanut niin monet asiat. Ei ole tullut vastaan semmoista asiaa, mistä ei voisi puhua. Maiju on luotettava ystävä, jolle voin aina kertoa ilot ja surut”, Sirja kehuu.

Lue lisää erilaisista työurista Finnairilla.


Siirtyi sivulle: Ystävyyden juhlaa Finnairilla: Kun työkaverista tuli sydänystävä