Tyttöjen päivä – Kolme finnairilaista, jotka toteuttivat unelmansa ilmailualalla

Ida — Lapsuus ilmailutarinoiden ympäröimänä

Ida työskentelee nykyään Finnairilla Planning Specialist –roolissa matkustamohenkilökunnan koulutussuunnittelussa ja uskoo, että ilmailu on salakavalasti löytänyt tiensä hänen unelmiinsa jo päiväkoti-ikäisenä. Tämä on hänen äitinsä ansiota, joka teki kunnioitettavan 40-vuotisen uran Finnairin Tekniikassa. Tekniikan lisäksi Idan äiti työskenteli matkustamohenkilökunnan jäsenenä ja myöhemmin Finnairin koulutuskeskuksessa, Finnair Flight Academyssa, mekaanikkojen ja lentäjien kouluttajana. Nykyään, kun Ida itse työskentelee koulutuskeskuksessa, hän kokee ympyrän tietyllä tavalla sulkeutuneen. 

“Äidin kertomat mekaanikkojen tarinat moottorikorjaamolta ja mielenkiintoiset työtehtävät lentokonehallilta loivat minulle kiehtovan kuvan ilmailun maailmasta. Nuorempana sitä ei ehkä tiedostanut, mutta kenties äidin vaikutus omaankin ammatinvalintaan on ollut suuri”, Ida pohtii.

Kotona leikkikaluina toimivat usein tekniikan hallin työtakit ja hanskat, sekä Finnairin eri konetyyppien pienoismallit. “Nuorena en koskaan assosioinut lentämistä glamouriin, kohteisiin tai edes lentohenkilökuntaan. Liitin sen maailman vahvasti lentokoneiden huoltamiseen, manuaaleihin, moottoreiden jylinään ja kerosiinin tuoksuun”, Ida kertoo. Lapsuutensa vuoksi hän ei myöskään koskaan ajatellut, että ilmailu tai tekniikan työtehtävät olisivat vain miehiä varten —  taivaalla näkyvä lentokone oli yhtä kuin äiti ja hänen työkaverinsa, joista monet olivat myös naisia. 

Äiti myös laittoi nuoren Idan lentämään yksin jo pienenä. Lennoilla Ida kertoi aina ylpeänä, silmät säihkyen matkustamohenkilökunnalle äitinsä työstä lentokoneiden parissa. Tänäkin päivänä Ida on ylpeä sinivalkoisilla siivillä lentämisestä, sekä kaikista alalla työskentelevistä naispuolisista kollegoistaan, aina lentäjistä mekaanikkoihin. Ida toivookin, että tulevaisuudessa yhä useampi nainen hakeutuisi rohkeasti ilmailun maailmaan roolista riippumatta, joutumatta miettimään sekuntiaan, onko se naiselle sopiva ala.

Nykyisessä työtehtävässään Ida elää unelmaansa. “Olen ylpeä ja onnekas saadessani kantaa korteni kekoon laadukkaan lentoturvallisuuden eteen. Ensin koulutetaan ja taataan oppiminen, sitten vasta taivaalle!”, Ida kertoo. Turvallinen ilmailu on taustalla kaikessa tekemisessä, ja nyt Ida työskentelee sen eteen päivittäin. Hän innostui lentoturvallisuudesta aikanaan toden teolla opiskellessaan työelämätutkimusta, jolloin kirjoitti myös gradututkielmansa väsymysriskin hallinnasta lentotyössä. Tulevina vuosina Ida toivookin vielä palaavansa aiheen äärelle väitöskirjan merkeissä.

Opiskelun jälkeen Ida työskenteli hetken myös sairaalan henkilöstöpuolella, mutta kaipuu ilmailualalle oli aina läsnä. “Isälläni on tapana sanoa, että töihin pitäisi aina olla mukava lähteä aamulla ja ympäröidä itsensä positiivisilla, tai vähintään neutraaleilla asioilla”, Ida kertoo. “Finnairilla voin onnekseni sanoa, että kaikki tämä toteutuu päivittäin. Suorastaan säteilen, kun saan tehdä töitä näin merkityksellisten asioiden äärellä — ja vielä ihan huippuporukassa, jossa kaikki roolista riippumatta jakavat saman intohimon alaa kohtaan”, hän jatkaa.

Sandra – Monipuolinen matka ilmailun maailmassa

Sandra työskentelee nykyään Operations Flow Supervisor –roolissa Finnairin Operations Control Centerissä, ja töihin on joka päivä ilo tulla. Hänen päivänsä täyttyvät Helsingissä olevien koneiden kääntöprosessien ja vaihtomatkustuksen sujuvuuden seurannasta, sekä tarvittavien järjestelyjen tekemisestä liikenteen sujuvoittamiseksi. Nykyisten töiden taustalla on kuitenkin monipuolinen matka ilmailun alalla, joka otti tuulta alleen jo lapsuudessa.

Kun Sandra oli 7-vuotias, hänen perheensä muutti Alankomaihin. Tässä vaiheessa nuoren Sandran unelma oli vielä jonakin päivänä olla poliisi. Kun ystävät ja sukulaiset vierailivat perheen luona ulkomailta, Sandra pääsi kuitenkin usein käymään Amsterdamin Schipholin lentoasemalla. “Kun pääsin todistamaan kansainvälisen lentoaseman eloisaa ilmapiiriä ja tunteikkaita jälleennäkemisiä, sekä seuraamaan lentohenkilökunnan ja porttivirkailijoiden töitä virkapuvuissaan, unelmani alkoikin muuttaa suuntaansa”, hän kertoo.

Palattuaan Suomeen Sandra suoritti matkailualan tutkinnon ja ryhtyi määrätietoisesti tavoittelemaan unelmaansa lentoasemalla työskentelemisestä. Hän haki turvallisuusvalvojan paikkaa Helsinki-Vantaan lentoasemalta, ja paikan saatuaan pakkasi tavaransa ja hevosensa, ja muutti kotikaupungistaan Lappeenrannasta Vantaalle – hieman jännittyneenä ja tietämättä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

Sandra oli nyt saavuttanut unelmiensa työympäristön, mutta tavoitteena oli saada jalka oven väliin muihinkin työtehtäviin lentoasemalla. Työ tuotti tulosta: seuraavan kymmenen vuoden aikana Sandra kartutti kokemusta kaikenlaisissa tehtävissä, aina lähtöselvitys- ja porttivirkailijasta saapumisaulan virkailijaksi saakka. Tämän jälkeen hänen uransa nousi uudelle tasolle, kun hänet valittiin Finnairin yhteistyökumppani Qatar Airwaysin lentoyhtiön edustajaksi Helsingissä. Näiden kuuden vuoden aikana Sandran tietämys ja asiantuntemus ilmailualasta syventyi merkittävästi, ja hän suoritti samalla myös maisterin tutkinnon alalta.

Kaikki tämä on lopulta johtanut siihen, missä Sandra on nyt. Päivittäisten operaatioiden monitoroinnin lisäksi hän on mukana myös laajemmissa sisäisissä projekteissa Finnairilla, rakastaa työtään, ja elää sen aina vauhdikkaalle ja hektisellekin ilmapiirille. “Joskus tuntuu, että minut pitäisi moninkertaistaa, jotta pysyisin vauhdissa mukana,” hän nauraa. “Mutta joka kerta, kun kuulen lentäjiemme ilmoittavan “push and start”, ei ole tunnetta voittanutta. Tämän kuullessaan tietää, että kone on nyt valmis lähtemään määränpäähänsä”, hän kuvailee.

Kokemuksesta Sandra tietää, ettei ilmailualalla ole koskaan nähnyt kaikkea —   jokainen päivä on täynnä uusia oppeja ja mahdollisuuksia, ja juuri se tekee työstä niin merkityksellistä.

Fuko – Yksi nainen, kaksi toteutettua unelmaa

Fuko on Finnairin matkustamohenkilökunnan jäsen, joka on aikaisemmin työskennellyt myös porttivirkailijana. Näissä kahdessa roolissa hän on toteuttanut unelmansa ei kerran, vaan kahdesti. 

Kun Fuko oli ala-asteikäinen, hänen kotikaupunkiinsa Osakaan avattiin uusi, kansainvälinen lentoasema. Hänen perheensä meni välittömästi ihastelemaan suuren lentoaseman näkyä ja kansainvälistä tunnelmaa — Fuko oli heti myyty, ja päätti sillä sekunnilla, että täällä hän haluaisi myöhemmin työskennellä.  “Unelmani oli selvä, halusin olla porttivirkailija Osaka-Kansain lentoasemalla. Päästäkseni lähemmäs unelmaani opiskelin myös englantia sekä lukiossa että yliopistossa”, hän kertoo.  

Opintojensa jälkeen Fukon oli enää valittava, millä lentoyhtiöllä hän haluaisi työskennellä. Finnairille päätyminen oli sattumien summa: Yliopistossa Fuko lähti matkustamaan Eurooppaan ystävänsä kanssa, ja kaksikon ensimmäinen kohde sattui olemaan Suomi, jonne matka taittui Finnairin siivillä. “Siihen ei vaadittu kuin kolme päivää maassa, ja olin jo täysin rakastunut Suomeen: sen luontoon, maisemiin, ihmisiin ja tunnelmaan”, Fuko muistelee. “En ainoastaan löytänyt maata, jota rakastaa, mutta unelmani myös tarkentui kertaheitolla —  halusin työskennellä porttivirkailijana Finnairilla Osakan lentoasemalla”, hän jatkaa.

Kun Fuko valmistui ja aloitti työnsä virkailijana Finnairin huolintayhtiöllä, aloitti hän samanaikaisesti myös suomen kielen opinnot voidakseen jutella suomalaisten matkustajien ja lentohenkilökunnan kanssa. Tässä vaiheessa hän oli matkustanut Suomeen jo seitsemän kertaa, ja eli unelmaansa ilmailun maailmassa. Näiden kahdentoista vuoden aikana Fuko ehti ihailla, kun Finnair lensi Osakaan MD-11-, A340-, A330- ja A350-konetyypeillä. Hän rakasti työtään edelleen, mutta uusi unelma alkoi löytää muotoaan.  

“Ymmärsin, että seuraavaksi unelmani olisi työskennellä suoraan Finnairilla, eikä vain lentoyhtiöllä, vaan myös sen kotimaassa. Kohtaamiset Finnairin lentohenkilökunnan kanssa olivat aina olleet mukavia, joten halusin liittyä heidän joukkoonsa!”, Fuko kertoo.  

Vuonna 2017 mahdollisuus toisen unelman toteuttamiseen tuli eteen —  ensimmäistä kertaa, Finnair rekrytoi japanilaista matkustushenkilökuntaa töihin Helsingin päähän. “Tajusin heti, että nyt se on menoa, tämä on minun kutsuni. Jos en tartu tähän mahdollisuuteen nyt, en saa sitä ehkä koskaan uudestaan”, Fuko muistaa ajatelleensa. Nyt, vuosia myöhemmin, hän on nauttinut töistään matkustamohenkilökunnan jäsenenä aivan yhtä paljon, kuin porttivirkailijan töistä aikanaan.

“Kokemukseni myötä olen oppinut, että mikäli unelman eteen on tehty paljon töitä, se on toteutettava loppuun saakka. Mikäli tarinani inspiroi jotakuta, se olisi minulle suuri kunnia”, Fuko sanoo.  

Haaveiletko työstä ilmailualalla? Katso Finnairin avoimet työpaikat urasivuiltamme.