Ilmassa kuin kotonaan: Terttusten perheen tarina sinivalkoisilla siivillä

Kaiho pilvien päälle pienestä pitäen

Koko Terttusten perhe on päätynyt Finnairille ennemmin tai myöhemmin alasta inspiroituneena. Perheen isälle, eläköityneelle MD-11-kapteenille Ilkalle haave ilmavoimille työskentelystä syntyi jo 2-vuotiaana. Siihen ei tarvittu kuin yksi iltapäivä Kaivopuistossa. “Olin isän kanssa ihastelemassa Hunter-hävittäjiä Englannin ilmavoimien taitolentoesityksessä, ja tiesin sillä sekunnilla, että tuota minäkin haluan tehdä”, kapteeni muistelee. Lentoreserviupseerikurssin päätteeksi Ilkka haki Finnairille, pääsi yllätyksekseen sisään vain 19-vuotiaana, eikä jättänyt sinivalkoisia siipiä sittemmin ennen eläköitymistään vuonna 2011. 

Heidi Terttuselle, perheen äidille, kipinä lentoalalle syttyi hänen nähtyään lehdessä ilmoituksen matkustamohenkilökunnan peruskurssista. “Vaatimuksena oli osata joko saksaa tai ranskaa. Olin sillä sekunnilla tehnyt päätökseni, ja lähdin au pairiksi Saksaan hankkimaan vaadittavan kielitaidon”, Heidi kertoo. Vuonna 1983, heti opintojen päätyttyä hän kokeili onneaan Finnairille, ja Ilkan tavoin pääsi siiville ensimmäisellä hakukerralla – eikä ole katsonut taakseen.

Finnairilla lentävistä lapsista kaksi kolmesta tiesi jo pienestä haluavansa seurata vanhempiensa jalanjälkiä. Anna haki matkustamohenkilökunnan koulutukseen ulkomaille heti lukion päätyttyä. Hän oli aluksi liian nuori hakeakseen Finnairille, ja ehti lentää kolmessa muussa lentoyhtiössä ennen Finnairille päätymistä. Rekrytoinnissa oli pitkä tauko, ja mielessään Anna oli jo luopunut lentoalasta. “Lopulta veri kuitenkin veti takaisin taivaalle. Finnairilla tuntui, kuin olisi palannut kotiin”, hän kuvailee.

Tomilla ajatus lentämisestä heräsi, kun hän sai vierailla isänsä Ilkan kanssa ohjaamossa. “Vanhempien mukana reissaamisen myötä pääsin seuraamaan työtä läheltä, ja haaveeni lentäjän ammatista vahvistui entisestään”, Tomi muistelee. Siskonsa tavoin hän ehti lentäjäksi valmistumisen jälkeen työskennellä muutamassa eri lentoyhtiössä, kunnes vihdoin pitkäaikainen toive tuli toteen tänä keväänä, ja ovet Finnairin ohjaamoon aukesivat.

Inka on kolmikosta ainoa, jolle lentoalalle hakeutuminen ei ollut itsestäänselvyys. Kielistä ja kulttuureista kiinnostuneena hän päätyi kuitenkin matkustelemaan pariksi välivuodeksi, siitä opiskelemaan Ruotsiin ja töihin eri puolille maailmaa. Palatessaan Suomeen synkän marraskuun kynnyksellä, Inka inspiroitui Finnairin sattumalta avoimesta hausta. “Mietin, että miksipäs ei. Se tuntui heti oikealta – kaipa lentäminen on meillä veressä”, Inka tuumii.

Yhteinen ala, yhteiset kokemukset

Samassa yrityksessä työskentelyssä erityistä on, että sekä työn hyvät että huonot puolet ovat olleet yhteisiä aikojen alusta asti. Lentoala määritteli aikanaan lapsiperheen elämää: Arkivapaiden myötä Terttusten lapsille viikonlopun käsite oli tuntematon, ja yhteistä laatuaikaa vietettiinkin yleensä keskellä viikkoa.

Vanhemmat muistelevat, kun Anna juoksi aikoinaan koulusta kotiin huutaen “Mikä on viikonloppu? Minäkin haluan viikonlopun!”. Toisaalta Finnair mahdollisti Heidille viiden vuoden hoitovapaan jälkeen samoihin töihin palaamisen “Harvassa työpaikassa tällainen on mahdollista – ja tässä välissä vain kahvikannut olivat vaihtuneet uusiin!” Heidi naurahtaa.

Haastavien aikataulujen lisäksi myös maailmanlaajuiset kriisit aina luonnonkatastrofeista pandemioihin vaikuttavat koko perheeseen samalla mitalla, niin taloudellisesti kuin hyvinvoinninkin kannalta. Etenkin haastavina hetkinä Terttusille on korvaamatonta, että ympärillä on kokonainen perhe, joka ymmärtää aidosti ja tukee täysillä.

Ilkan ja Heidin tapauksessa puoliso ymmärsi aina lentoalan tuomat haasteet, eikä juhlapyhinä työskentelemistä tai aikaerojen aiheuttamaa väsymystä tarvinnut koskaan selitellä. Finnairilaisten joustavuus ja tiivis yhteistyö jatkuvat myös lentokoneen ulkopuolella – kommunikoinnin ja yhteistyön merkitys on syvään juurtunut.

Ammattiylpeys on välittynyt vanhemmilta lapsille pienestä pitäen. Pitkät lentopäivät veivät joskus voimat, ja vanhemmat muistavat toisinaan olleensa kotona paikalla, mutteivat täysin läsnä. Nuorimmat Terttuset kuitenkin muistavat, kuinka isä ja äiti ovat aina menneet ja palanneet töistä hymyssä suin, arjen haasteista huolimatta. Nykyään kaikki samaistuvat toistensa ajatuksiin: Ympyrä on sulkeutunut ja arvostus vanhempia ja ammattia kohtaan syventynyt, kun lapset ovat itse päässeet samaistumaan niin lentoalan haasteisiin kuin helmiinkin.

Rakkaus alaa kohtaan näkyy myös siinä, että töistä puhutaan vapaa-ajallakin päivittäin. Kaikki kuulumiset ja kokemukset jaetaan, aina hauskoista tapahtumista rankempiinkin kokemuksiin. Äiti ja siskokset tapaavat soitella töiden jälkeen - jos linja on varattu, tiedetään heti, kenen kanssa toinen puhuu. Vuosienkin jälkeen puheluiden polttavin puheenaihe on pysynyt muuttumattomana ja yhteisenä: työvuorolistojen eli tulevien kohteiden selviäminen.

Lennokkaita muistoja vuosien varrelta

Muistoja lentävältä perheeltä löytyy pilvin pimein, aina hauskoista hetkistä raskaampiin tapauksiin. Heidin ja Ilkan häissä parin pöydältä löytyi DC-10-koneen pienoismalli, ja nykyään heidän kotonaan komeilee eri konetyyppien pienoismalleja ainakin kymmenen. DC-10:n ohjaajan istuin on myös löytänyt tiensä Ilkan autotalliin työtuoliksi.

Lapsille vanhempien työpaikka on mahdollistanut yhtä jos toista ainutlaatuista tapahtumaa: Jääkiekkofani-Tomi on isän töiden kautta päässyt kohtaamaan suosikki NHL-pelaajiaan, ja Anna sai aikoinaan ensimmäisen kosketuksen matkustamohenkilökunnan tehtäviin päästessään kuusivuotiaana Heidi-äidin mukaan lennolle tarjoilemaan kahvia.

Inkakin inspiroitui jo pienenä vanhempien matkustamisentäyteisestä elämästä, ja hyppäsi aikanaan toiveikkaasti Heidin matkalaukkuun tämän lähtiessä työmatkalle. Myöhemmin vanhemmat ovat puolestaan työn kautta päässeet tytärtään vastaan tämän matkatessa maailmalla vaihdon tai reppureissun merkeissä.

Lentotyön yllätyksellisyydessä on kuitenkin kaksi puolta, ja toisinaan eteen tulee myös odottamattomia, koko maailmaa ravistelevia tapauksia. Erityisen syvästi mieleen painunut muisto on paluulento Bangkokista Suomeen uudenvuodenaattona 2004, juuri maailmaa järkyttäneen Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen. Ilkka oli töissä kapteenina ja muu perhe matkustajina evakuointilennolla, jossa tuotiin kotiin muun muassa juuri orvoksi jääneitä suomalaislapsia.

“Lento oli murheellinen, mutta samalla osoitus lapsillemme ja maailmalle Finnairin hengestä ja lentohenkilökunnan saumattomasta ammattitaidosta vaikeina ja yllättävinäkin hetkinä”, perhe muistelee. Terttuset kokevatkin finnairilaisuuden olevan elämänasenne, joka koostuu avoimuudesta, joustavuudesta, luottamuksesta ja uskosta siihen, että kaikesta selvitään yhdessä.

Yhteinen lentomatka nousi uran kohokohdaksi

Tapahtumarikkaat vuodet ja niiden varrella kertyneet muistot nivoutuivat yhteen perheen ensimmäisellä yhteisellä lennolla kesäkuussa 2024. Lähtöporttia lähestyessä tunnelma oli suorastaan epätodellinen. “Olemmeko me oikeasti lähdössä kaikki yhdessä töihin?” Anna ihmetteli ennen lentoa. “Näin suurena perheenä näemme nykyään koko porukalla harvoin muutenkin – saati sitten yhteisellä lennolla!” Inka lisää. Tyttäret ovat kerran onnistuneet vaihtamaan yhteiselle lennolle keskenään, mutta Heidi-äidin kanssa yhteisiä lentoja ei ole koskaan ollut.

Äidillekin päivä oli erityinen. Yli 40 vuoden uran aikana Finnairilla on sattunut ja tapahtunut vaikka ja mitä, mutta yhteinen matka perheen kanssa nousi välittömästi uran kohokohdaksi. “Voi, miten hauskaa oli työskennellä omien tyttärien kanssa ja nähdä oma poika ohjaamossa lentäjän paikalla! Lennolla oli aivan huipputunnelma. Ihan sellainen tunne, että ollaan omalla reissulla, eikä työmatkalla, kun oli koko perhe mukana”, Heidi kuvailee lennon päätteeksi.

Myös tuoreelle finnairilaiselle Tomille Los Angelesin matka oli ainutlaatuinen tilaisuus: hän sai lentää konetta, jonka kyydissä istui samainen henkilö, ja samaisen lentoyhtiön kapteeni, joka alun perin sytytti oman kipinän lentäjän ammattia kohtaan – oma isä Ilkka.

Kymmenen tuntia kului hujauksessa, ja normaalistikin mukava työ tuntui nyt erityisen hauskalta. Muukin henkilöstö iloitsi perheen puolesta, ja positiivinen tunnelma välittyi aina matkustajille saakka. Myös kyydissä matkustanutta perheen toista poikaa, Teemua, huvitti havaita perheenjäseniä jokaisella kulmalla. Perheessä ja tuttavapiirissä onkin tapana vitsailla, että Teemu on perheen ainoa lentoalan kirouksen välttänyt jäsen. Työpäivän ainutlaatuinen luonne huvitti välillä Terttusia työn touhussakin: “Välillä piti oikein keskittyä, ettei sano “äiti”, kun oli lennon aikana asiaa Heidille”, Inka nauraa.

Terttusten yhteiselle lentomatkalle Los Angelesiin pääset kurkistamaan tarkemmin Instagramissamme.