”Aloitin täällä ennen kuin ihminen kävi kuussa”, sanoo 50 vuotta Finnairilla työskennellyt Christer Forsman

Yhtiön toiminta on tullut Chrisselle tutuksi monipuolisesti ja pitkältä ajalta, jo Mannerheimintien Kuparitalon pääkonttorin ajoista. Ensimmäistä työpäiväänsä 60-luvulla hän kuvailee näin:  
 
”Maanantaina 2. kesäkuuta vuonna 1969 klo 9 ensimmäinen tehtäväni oli noutaa Suomen Pankista yhtiön käyttöä varten valuuttakurssit. Valuuttakurssien noutaminen oli joka maanantai toistuva tehtävä ja pankille tuttu rutiini. Tänä kauniina kesäaamuna istuimme pankin rappusilla ja odotimme pankin aukeamista. Mukanani oli pidempään talossa ollut kollega”, Chrisse sanoo.  
 
”Kuljetin johtokuntien kirjeitä ja lentolippuja, asioin ministeriöissä ja presidentin kansliassa, kunnes seuraavana keväänä siirryin sisälähetiksi. Se oli nuorelle miehelle korkea paikka, työskentelin 3. kerroksessa eli samassa kerroksessa kuin pääjohtajan Gunnar Korhonen ja koko muu johto.” Pääkonttori oli siihen aikaan Kuparitalossa Töölönkadun ja Dagmarinkadun kulmassa.  
 
Lähetin tehtävistä Chrisse siirtyi rahtiin ja aloitti vuonna 1970 kuormaajana. Ylennys rahtivirkailijaksi tapahtui nopeasti, sillä kesälomilta palaamatta jättäneelle virkailijalle piti saada nopeasti korvaaja. ”Silloin nimityksistä ei paljon etukäteen kyselty vaan ilmoitettiin, että sinusta tulee nyt rahtivirkailija. Koska olin liian iältäni nuori tehtävään, yhtiön johdosta piti saada erillinen lupa nimitykselle.” Ennen rahtipuolen myyntitehtäviin siirtymistä Christer ehti vielä työskennellä rahdin valvojana sekä käydä armeijan. 

Uutuutena ovelta ovelle -kuljetuspalvelu

Kun Chrisse aloitti vuonna -89 myyntitehtävissä, rahtiyksikössä ideoitiin kotimaista ovelta ovelle -palvelua, jossa paketti lähetettiin kohteeseen seuraavalla mahdollisella lennolla ja toimitettaisiin asiakkaalle välittömästi koneen laskeuduttua. ”Päällikkö sanoi, että kehitäpäs tuommoinen uudenlainen pikatuote.” Näin tehtiin ja siitä käynnistyi palvelu, jossa lähetys oli asiakkaan ovella parhaimmillaan tunnin kuluttua koneen laskeutumisesta.  

Palvelussa kuljetettiin arkkitehti- ja asianajotoimistojen tavaraa, auton avaimia, unohtuneita mökin avaimia, varaosia ja niin edelleen. ”Joskus rikkinäisen metsäkoneen varaosa kuljetettiin lentokoneesta suoraan metsätyömaalle, jolloin metsäkoneen hoitajan ei tarvinnut lähteä minnekään”, Chrisse muistelee. Palvelu toimi nimellä Airpak ja on nykyisin osa ruotsalaisomisteista Jetpakia.

Muutoksia 1970 -luvulta tähän päivään

Viiden vuosikymmenen aikana työvälineet ovat muuttuneet, laivasto uudistunut useita kertoja ja volyymit kasvaneet.  ”Rahdin määrä on moninkertaistunut. Päivässä kuljetetaan enemmän kuin 70-luvulla kuukaudessa. Silloin lennätettiin paljon postia ja sanomalehtiä, mutta myös samoja tuotteita kuin nykyisin, erona se, että silloin kuljetettiin valmiita tuotteita, nykyisin pääasiassa puolivalmiita tai komponentteja. Myös vaatepaketit olivat tavallisia 60-70-luvuilla: opiskelijat lähettivät pyykkiä pestäväksi kotiin, josta ne postitettiin takaisin puhtaina ja pakettiin lisätiin mukaan herkkuja ja muuta evästä.” Nyt lennätämme tuoretta lohta. ”Lohen lennättämistä Finnairilla tukee helpompi maakuljetusreitti Pohjois-Norjasta Helsinkiin kuin esimerkiksi Osloon”, Christer taustoittaa ja muistuttaa, että suoran kuljetuksen ansiosta japanilaisen sushiravintolan lohi on todennäköisesti tuoreempaa kuin mitä saa lautaselleen meillä Suomessa.

60-70-luvuilla käytössä olivat mekaaniset, vanhaa kirjoituskonetta muistuttavat laskukoneet, joilla laskettiin rahtihintoja. ”Sitten tulivat sähköllä toimivat laskukoneet ja paperinen kuittinauha, mikä oli iso askel eteenpäin!” Sääntely oli tiukkaa ja kotimaan rahdin hinnat hyväksytettiin 1980-luvulle asti eduskunnassa, ulkomaanrahdin hinnat määritteli kansainvälinen ilmakuljetusliitto IATA. Vasta myöhemmin kilpailun vapauduttua lentoyhtiöt saivat alkaa hinnoitella tuotteensa itse.

”Yksi erikoinen tapaus sattui 80-luvun puolivälin tienoilla. Rahtiterminaalin lattialla olevan ison puulaatikon sisältöä piti selvitellä tarkemmin. Laatikko avattiin ja sieltä löytyi tyttö, limsapullo, taskulamppu ja sarjakuvalehtiä. Kun siipimutterilla avattavaa kantta aukaistiin, tyttö sanoi kipakasti, että laittakaa luukku kiinni. Hänen määränpäänsä oli Bay City Rollersin konsertti”, Chrisse muistelee. Selvää on, että konserttimatka päättyi siihen.

Rahtitila ohjaamon takana, laajarungot taivaalle maakunnista 

Christerin työuran alkuaikoina Finnairin konetyypit olivat Convair Metropolitan, DC8 ja Super Caravelle. DC8 lensi reittiä Helsinki-Kööpenhamina-New York ja Helsinki-Amsterdam-New York ja koneen rahtitila oli ohjaamon ja 1. luokan välissä. ”Edessä istuivat kipparit, sitten oli rahtitila, minkä jälkeen ensimmäinen luokka första. Lentoemännät joutuivat liikkumaan päivittäin rahtitilassa edestakaisin”.


Myös rahdin vastaanotto on uudistunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Uusi COOL rahtiterminaali on kolmas rahtiterminaali, jossa Chrisse on työskennellyt. Ulkomaan rahdin vastaanotto on sijainnut aikoinaan Katjanokalla ja myöhemmin kotimaan rahdin yhteydessä, Heinolankadulla ja Vallilassa Elimäenkadulla. 

Chrissen työuran ajalle on mahtunut myös 80-luvun virkamieslakko, jonka ajaksi lentotoiminta siirtyi Malmin lentoasemalle ja DC10:n liikenne Turkuun ja Tampereelle.

Millainen asiakas on rahtilähetys?

Kun verrataan matkustaja- ja rahtiliikennettä, voisi ajatella, että rahti on helpompaa, paketti ei ainakaan valita. Asia on kuitenkin hiukan monimutkaisempi.

”Vaatimukset syntyvät siitä, että tahoja jotka seuraavat kuljetusta on neljä: lähettäjä ja huolintaliike, ja toisessa päässä vastaanottaja ja huolintaliike. Käsitys siitä, että paketti voi ihan hyvin lähteä seuraavallakin lennolla, ei pidä paikkaansa. Myös etukäteen lähettäminen voi olla varaosan logistiikan kannalta yhtä suuri ongelma, kuin jos se tulisi päivän myöhemmin: lähettämisen onnistuminen perustuu siihen, että toimitusta ollaan vastassa tiettyyn aikaan”.

Suoria asiakkaita ei enää ole, kaikki kuljetukset myydään huolitsijan kautta. Työtä tehdään täysammattilaisten huolitsijoiden kanssa, jotka tuntevat toiminnan tarkkaan. Asiakassuhteet ovat pitkiä. ”Työ on monipuolista ja mielenkiintoista. Finnair on hyvä toimija monessakin asiassa, ja pieni on aina vähän notkeampi”, Christer summaa.

Kesälomalla Turun saaristoon

Christer antaa arvoa pitkäaikaiselle työnantajalleen. ”Olen aina tykännyt tehdä sitä työtä mitä olen tehnyt. Firma on sinua kohtaan reilu jos olet reilu itsekin”.


Uransa aikana Chrisse on ehtinyt osallistua monenlaiseen yhdessä tekemiseen, kuten lentoyhtiöiden välisiin yleisurheilukilpailuihin ja jalkapalloturnauksiin. Hän on tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä urheilun parissa ja jatkaa edelleen, tavallisimmin auttamalla arvokisoissa autonkuljettajana.

Oma kesämatka suuntautuu tänä kesänä kesäpaikkaan Turun saaristoon ja matkailu tapahtuu poikkeuskesänä muutenkin kotimaassa. ”Aloitin työt täällä ennen kuin ihminen kävi kuussa”, Christer huomauttaa. Vaikka energiselle miehelle voisi olemuksen puolesta laittaa vielä 10 vuotta lisää työtehtäviä, nyt on aika päästää hänet vapaalle. 

Muutaman kysymyksen esitämme vielä, ennen kuin Chrisse pääsee vapaalle saunaa lämmittämään:

Lentäen vai laivalla?

-Lentäen. On nopeammin perillä.

Paperilla vai iPhone-app’lla?

-Sanomalehden haluan lukea paperilla. Mutta iPhonella pääsee heti kiinni tietoon, jos vaikka vaimo kysyy, että missä on lähin rautakauppa, vastaus löytyy heti.

Aamu- vai iltalenkki?

-Iltalenkki. Olen mielelläni illalla hereillä, en ole aamuihminen.

Toivotamme Christer Forsmanille leppoisia ansaittuja eläkepäiviä!