Grand Canyonia pidetään yhtenä Amerikan mantereen hienoimmista nähtävyyksistä, mutta nähtävyydeksi kutsuminen tuntuu tässä yhteydessä hieman valjulta. Tämä Colorado-joen uoman miljoonien vuosien aikana kaivertama luonnonihme kuuluu nimittäin sellaisiin elämyksiin, joille mitkään kuvat eivät tee oikeutta vaan se pitää kokea.

Viimeinen tutkimaton erämaa

Ensimmäiset Amerikan alkuperäiskansat ovat liikkuneet alueella jo yli 10 000 vuotta sitten ja Hopi-intiaanit pitävät aluetta kansansa pyhänä syntymämaana. Vaikeakulkuinen maasto piti eurooppalaiset uudisasukkaat pitkään poissa ja kanjonin pohja olikin viimeisiä valkoisia läikkiä Yhdysvaltain kartalla. Jo 1900-luvun alussa kanjoni veti puoleensa turisteja vasta avatun rautatien ansiosta ja vuonna 1919 noin 5 000 km2 alue pyhitettiin USA:n kansallispuistoksi. Grand Canyon on myös UNESCOn maailmanperintölistalla ainutlaatuisten luontoarvojensa ansiosta.

Grand Canyon on pituudeltaan lähes 500 kilometriä ja Amerikalle tyypilliseen tapaan etäisyydet ovat pitkiä. Lähimmät kansainväliset lentokentät sijaitsevat Salt Lake Cityssa, Denverissä, Las Vegasissa sekä Los Angelesissa, mutta kanjoni jakaa alueen tehokkaasti kahtia. Vaikka pohjois- ja eteläreunalla on etäisyyttä linnuntietä vain 10–25 kilometriä, siirtyminen autolla reunalta toiselle kestää jopa viisi tuntia sillä siltoja ei kansallispuistosta löydy. Kansallispuiston ulkopuolella sijaitseva länsireuna sen sijaan on vain reilun kahden tunnin matkan päässä Las Vegasista ja tarjoaa helpon päiväretkikohteen.

Eteläreunalta alkuun

Mikäli olet vierailemassa kanjonilla ensimmäistä kertaa, kansallispuiston suosituin ja samalla ensikertalaiselle luontevin aloituspiste on kanjonin eteläreunalla sijaitseva Grand Canyon Village, jota pidetään yleisesti ”sinä oikeana Grand Canyonina”. Los Angelesista tai Phoenixista saavuttaessa matka on jatkuvaa ylämäkeä, sillä kanjonin eteläreuna sijaitsee yli 2 000 metrin korkeudessa ja pohjoisreuna jopa 2 500 metrin korkeudessa. Korkean sijaintinsa johdosta pohjoisreuna on pitkälle kevääseen kokonaan suljettu vierailijoilta ja eteläreunallakin lunta voi nähdä vielä huhtikuussa.

Eteläreuna on kuitenkin auki vierailijoille vuoden ympäri ja paras vierailuaika sijoittuu kuumimpien kesäkuukausien ja suurimpien turistimassojen sivuille huhti-toukokuuhun sekä syys-lokakuuhun. Lämpötilat ovat hyvin vaihtelevia – vaikka päivälämpötilat olisivat korkeita, yöllä ja aikaisin aamulla on hyvä varautua koleisiin lämpötiloihin. Ajankohtaiset tiedot avoimista palveluista on hyvä tarkistaa kansallispuiston virallisilta sivustoilta.

Vaelluskengät jalkaan ja menoksi

Suurin osa vierailijoista saapuu kanjonille autolla, mutta suurimmista kaupungeista on myös hyvät bussiyhteydet erityisesti Grand Canyon Villageen. Harvinaisempi elämys on saapua junalla Williamsista Grand Canyon Villageen. Alkuperäinen rautatie ehdittiin sulkea vuonna 1968 mutta avattiin uudelleen jo vuonna 1989. Kiskot noudattavat yhä alkuperäistä reittiään, joten kahden tunnin matka kuluu kuin hujauksessa maisemia ihaillen.

Majoitusta on tarjolla leirintäpaikoista hotelleihin, ja varsinkin kesän suosituimman sesongin aikana yöpyminen kannattaa varata reilusti etukäteen. Mikäli tarkoituksesi on pysytellä kanjonin reunalla, kaksi päivää riittää mainiosti patikointiin ja maisemien ihailuun. Suosituin patikointireitti Rim Trail seuraa kanjonin reunaa ja tarjoaa henkeä salpaavia näkymiä.

Grand Canyonin massiivisuus ja maaston muoto takaavat sen, että suosituimpinakin aikoina jokaiselle halukkaalle riittää oma kieleke katsella maisemia ja nauttia eväitä. Huomioithan kuitenkin, että turvakaiteita ja aitoja on asennettu vain nimekkäimpien virallisten katselupaikkojen yhteyteen, muuten polulla ja reunan turvallisella puolella pysyminen on omalla vastuullasi. Polkupyöräily Rim Traililla onkin turvallisuussyistä kiellettyä.

Grand Canyon Villagen lähistöllä myös yksityisautoilua on joillakin reiteillä rajoitettu, joten ilmaiset bussit ovat erinomainen keino liikkua patikointireittien välillä. Esimerkiksi noin 10 kilometrin patikointi Grand Canyon Villagesta Hermit’s Restin 100-vuotiaaseen kahvilaan ja sieltä bussilla takaisin on varsin tasainen ja soveltuu kaiken tasoisille kävelijöille.

Syvemmälle ja korkeammalle

Mikäli sinulla on enemmän vaelluskokemusta, Grand Canyon Villagessa on monia vaihtoehtoisia reittejä vaeltaa reunalta pohjalle ja takaisin, tai jopa eteläreunalta pohjoisreunalle. Reunalla seistessä eteeristen mittasuhteiden ei kuitenkaan pidä antaa houkutella suunnittelemattomiin vaelluksiin – kanjonin reunan korkeusero alhaalla virtaavan joen tasolle on syvimmillään yli 1 500 metriä ja etelä- ja pohjoisreunan välimatka leveimmillään 16 kilometriä. Varoituskyltit ohjeistavatkin suunnittelemattomien vaellusten vaaroista. Korkeuserot ovat yllättävän suuria, ilma ohutta ja kanjonin pohjalla voi lämpötila olla toista kymmentä astetta lämpimämpi kuin kanjonin reunalla. 

Asianmukaisella valmistelulla vaellus pohjalle on kuitenkin ikimuistoinen, kunhan varaat aikaa riittävästi. Kanjonin pohjalla on mahdollisuus leiriytyä tai yöpyä ainoassa reunan alapuolella sijaitsevassa majatalossa Phantom Ranchissa ja matkan voi taittaa myös ohjatulla retkellä muulin selässä. 

Päästessäsi kanjonin pohjalle saatat nähdä kanootteja ja lauttoja Colorado-joen kuohuissa. Melonta tarjoaakin varsin ainutlaatuisen näkökulman kanjoniin: lyhyille koskimelontaretkille on tarjolla järjestettyjä päiväretkiä, mutta koko kanjonin mittaisen Colorado-joen omatoimisen melonnan osalta puhutaan jopa kolmen viikon seikkailusta. Matkalla on useita koskia ja virtaukset ovat säiden mukaan vaihtelevia, joten omatoimisen retkeilyn valmistautuminen on tehtävä huolella. 

Kanjonin reunalla vaeltaessani törmäsin teleobjektiivin kanssa päivystävään herraan, joka oli tullut ikuistamaan poikansa ainutkertaista projektia. Nyt jo kolmekymppinen poika oli kavereineen odottanut lukiosta asti lupaa melontaan ja juuri puhuessamme kuuden lautan kolonna lipui pieninä pisteinä jokea pitkin. Luontoarvojen suojelemiseksi omatoimisten melojien vuosittainen määrä on rajoitettu ja melontaluvat myönnetään vuosittaisessa arvonnassa, jossa omaa vuoroa saattaa tosiaan joutua odottamaan jopa kymmenen vuotta. 

Helpoin tapa päästä joelle melomaan on ilmoittautua matkanjärjestäjien tarjoamille valmiille matkoille, jolloin yritykset vastaavat tarvittavien lupien hankinnasta. Suosituimmat ja pidemmät retket varataan täyteen hyvissä ajoin, mutta lyhyemmille retkille saatat päästä mukaan myös spontaanisti.

Kaikista lyhyimmän vaihtoehdon Grand Canyoniin tutustumiseen tarjoavat Las Vegasista lähtevät helikopterilennot. Näillä lennoilla on tyytyminen kanjonin länsireunaan, mutta lyhimmillään 30 minuutin lennolla pääsee hienosti kokemaan kanjonin massiivisuuden ja pidemmillä lennoilla laskeutumaan kanjonin pohjalle. Myös eteläreunalla järjestetään helikopterilentoja, jotka lähtevät Grand Canyon Villagesta, ja tarjoavat lintuperspektiivin eteläreunan hienoimpiin maamerkkeihin.

Amerikassa kaikki on suurta

Tämän kliseen olet varmasti kuullut, mutta olitpa Grand Canyonin äärellä, päällä tai pohjalla puoli tuntia tai puoli kuukautta, yksi asia on varmaa: Alueen massiivisuus ei käy mistään kuvista tai teksteistä ilmi vaan se on yksinkertaisesti koettava. Länsireuna tarjoaa helpon ensikosketuksen päiväretkeläiselle, pohjoisreuna eksoottisemman kokemuksen omatoimimatkaajalle ja eteläreuna parhaat palvelut sekä nimekkäimmät nähtävyydet. 

Olipa valintasi mikä tahansa, kanjonin äärellä istuminen kaikessa hiljaisuudessa äärettömältä tuntuvan maiseman edessä on kokemus, jonka muistaa loppu elämänsä. Vaikutus on ollut ainakin minuun lähtemätön, sillä niin paljon jäi vielä koettavaa seuraavaa vierailua varten!