”Tiedätkö, voin seistä täällä kauniina päivänä nauttimassa näistä maisemista ja todeta, että tässä paikassa on kaikki mitä tarvitsen.” Shane O'Doherty pysähtyy nauttimaan kalliopolun panoraamanäkymistä suosikkipaikassaan Howthin niemenkärjessä, joka rajaa Dublinin lahden pohjoisreunaa. Hänen riehakas Vizsla-rotuinen koiransa, Loki, tulee hyppien keltaisten piikkipensaiden läpi, samalla kun ohi kulkevat patikoijat vilkuttavat iloisesti alhaalta. Kaikki täällä näyttävät tuntevan Shanen.  

Irlantilaisen musiikin rytmiin Cranberriesista Christie Mooreen, paikallinen Shane vie koiransa Lokin ja minut lyhyelle matkalle Ireland's Eyen ympäri, joka on karu saari muutaman kilometrin päässä Howthin satamasta. Näemme kallioilla paistattelevan harmaahyljeyhdyskunnan kurkistavan ylös kallionrinnettä, joka on koti lukemattomille mustavalkoisille riskilöille, ja bongaamme hiekkarannalle kerääntyviä merimetsoja.

Ireland’s Eye Ferries -retkiveneestään Shane näyttää yhden 28:sta hyvin säilyneestä pyöreästä Martello-tornista, jotka on rakennettu tälle Irlannin rannikolle 1800-luvun alun puolustukseksi ennakoitua Ranskan hyökkäystä vastaan. Hänen innostuksensa siitä, että ”hengitän ja koen kaiken, mitä heillä on tarjottavanaan” on tarttuvaa. Matkan varrella hän mainitsee ohimennen paikallisia rock-sankarituttaviansa, kuten U2:n rumpali Larry Mullen Jr., edesmenneen Shane McGowanin The Poguesista ja Thin Lizzyn Phil Lynottin. 

Puutarhoja ja aaveita

Howth on DART-junalinjan koillishaaran viimeinen pysäkki. Seuraavana aamuna hyppään junaan Tara Streetiltä Dublinin keskustassa käyttäen 72 tunnin Dublin Leap -matkakorttiani. Dublinin rannikkoreitin jälkeen DART palvelee työmatkalaisia, jotka tulevat kaupungin luonnonkauniista rannikkolähiöistä. Se on myös täydellinen tapa vierailijoille tutustua moniin erilaisiin syrjäisempiin nähtävyyksiin. 

Yksi näistä, 14 kilometriä kaupungista pohjoiseen, on upean pelottava Malahiden linna, joka rakennettiin 1100-luvulla. Se on täynnä Irlannin historiaa, ja sen yksityiskohdat ovat asiantuntijoiden loputon tiedonlähde. Vierailuni aikana en tavannut aaveita, enkä myöskään pelottavaa White Ladyä, jonka sanotaan kummittelevan rakkaudella kunnostetussa suuressa salissa ja sen muissa huoneissa, jotka olivat koti aristokraattisen Talbot-perheen sukupolville yli kahdeksan vuosisadan ajan. Sen sijaan ihailen viereisiä puutarhoja, mukaan lukien rauhallista erikseen aidattua aluetta, joka on istutettu täyteen vieraslajeja. 

Malahide on täydellinen perhekohde. Äläkä huolestu, jos lapsia on vaikea irrottaa perhostalon lumosta, DART-junat keskustaan kulkevat riittävän usein.

Kaikki Joycen ilot

Seuraavana päivänä otan DARTin Tara Roadilta, viiden minuutin kävelymatkan päässä Trinity City -hotellistani Dún Laoghaireen, yhteen rannikon suurimmista kaupungeista. Ohitamme Sandymountin esikaupungin, jossa laskuvesi on paljastanut leveän rannan, jonka yli sepelhanhien parvi nousee täydellisessä aurassa.

Liityn lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien seuraan kävelylle Dún Laoghairen itälaituria pitkin majakalle, hengitän kioskista lähtevää houkuttelevaa fish & chips -annosten tuoksua ja jatkan sitten rantaviivaa Sandycoveen ja Forty Footin uimapaikkaan. Näen, kun muutamat rohkeat pulahtavat mereen kallioiselta niemeltä ennen kuin vierailen toisessa Martellon tornissa, jossa on museo, joka muistuttaa merkittävästä kirjallisesta kuuluisuudesta. 

Tänne James Joyce sijoitti klassikkoromaaninsa Odysseuksen avauskohtauksen. Lähellä Dalkeyn asemaa, jossa myöhemmin hyppään taas DARTin kyytiin, ohitan tyylikkään Fitzgerald Pubin, jonka edessä seisoo kuorma-auto tynnyreittäin täynnä tummaa, täyteläistä Guinness-olutta. Tällä sijainnilla on vahva joycelainen yhteys, eikä vähiten paikkana vuotuisille Bloomsday-juhlille 16. kesäkuuta. Irlannin merkittävimmän kirjallisen hahmon harrastajille tämä alue on Joyce Central.

On liian aikaista Guinnessille, mutta ei hummerihampurilaiselle, joka on yksi monista mereneläväannoksista Corner Note Cafen lounaslistalla. Ilmeisesti on myös vimmaisten merilintujen lounasaika pienessä Bullockin satamassa. Ne syöksähtelevät, kinastelevat ja nahistelevat laatikoista, jotka on lastattu laiturille jääneillä kalantähteillä. Uteliaan, ja nälkäisen, harmaahylkeen kiiltävä kuono ja sielukkaat silmät ponnahtavat esiin vedestä toivoen muutamaa herkkupalaa. 

Juttelen sataman penkillä Jenny Kilbriden kanssa, joka johtaa kayaking.ie-matkatoimistoa satamasta käsin, opastaa melojien turisti- ja tiimityöryhmiä pitkin rannikkoa ja lupaa entistä läheisempiä kohtaamisia harmaahylkeiden kanssa. Jenny tunnustaa suuren intohimonsa kaikkeen veteen liittyvään ja onkin melonut vesistöjä ympäri maailman.

”Dublinin lahti on villieläinten keidas hyvin lähellä kaupunkia”, hän sanoo. ”Alue on nimetty Unescon biosfääriksi. Meillä on monenlaisia lintuja, hylkeitä, jopa pullonokkadelfiinejä.”  Biosfäärin asema riippuu pikemminkin yhteisön vapaaehtoisesta käyttäytymisestä kuin sääntelystä. Jenny ja Shane O'Doherty kertovat opettavaisilla vaelluksillaan ja veneretkillään asiakkailleen lahden ympäristöstä ja sen monimuotoisuudesta.

Kaikki tämä meri-ilma on kasvattanut ruokahaluani, ja päivän päätteeksi palaan takaisin kaupunkiin Cleaver Eastiin, joka on yksi monista tyylikkäistä ravintoloista lähellä Dublinin ”alkuperäistä rock and roll -hotellia” (sen U2-yhteyksien vuoksi) – joen rannalla sijaitsevaa Clarence-hotellia. Vaikka minulla on hädin tuskin enää tilaa runsaan meriahvenillallisen ja syntisen hyvän suklaajälkiruoan jälkeen, on vielä aikaa viileälle lasilliselle ikonista tummaa olutta, jota ilman Dublinin vierailu ei olisi täydellinen.

Finnair lentää Helsingistä Dubliniin päivittäin. Tutustu myös vinkkeihimme Galwayhin ja Irlannin upeaan länsirannikkoon.